fbpx

Metsä – kuin lääkettä

En tiedä teistä, mutta verenpaineeni laskee, kun olen metsässä. En koe olevani niin kiireinen tai ehkä paremminkin, minulla ei ole siellä kiire minnekään. Olen kyllä alunperin maaseudun lapsia, vaikkakin tehokkaasti kaupunkilaistunut. Silti koen yhä saavani nopeasti yhteyden luontoon ja myös kaipaan sitä säännöllisesti. 

On tehty tutkimuksia siitä, että metsässä olo toimii kuin lääkkeenä – siellä sydämen syke ja verenpaine todellakin laskee ja lihasjännitys vähenee. Vaikutusten voimakkuus vaihtelee, mutta niitä voidaan havaita jo viidentoista minuutin metsässä olon jälkeen. Tutkimuksissa on huomattu, että mitä isompi, rauhallisempi metsä ja mitä puhtaampi ilma ja rauhan tuntu metsässä on, sitä paremmat ovat siellä oleskelun terveysvaikutukset. Luonnossa oleskelun vaikutuksia eri sairauksien hoidossa tutkitaan lisää parhaillaan. Nyt sen vaikutuksia Suomessa on testattu kakkostyypin diabeteksen ja masennuksen hoidossa.

Meillä Suomessa vaikuttaisi siis olevan otolliset puitteet hoitaa itseämme luonnon avulla. Terveysmetsät ovat yllättäen meillä kuitenkin vielä uusi juttu, vaikka esimerkiksi Japanissa niiden hyödyntäminen on jo tavallista. Ehkä siinä, että muistaisimme tämän voimavaran olemassaolon on se haasteemme. Tai se, että ehtisimme panostaa omaan hyvinvointiimme ja pysähtyä huomaamaan niitä perusasioita, joiden piirissä olemme ehkä kasvaneet tai missä ympäristössä vanhempamme ovat eläneet. 

Tämän päivän maailma on niin teknistä, tehokasta ja suorittamalla etenemistä, että sisäinen palo rauhaan ja perusasioiden äärelle on ainakin itselläni kova. Ystäväni oli kevään aikana käynyt taidenäyttelyssä, missä oli ollut lähikuva lehmän turvasta ja siinä oli ollut teksti; “Milloin viimeksi ihminen kosketti jotain aitoa?”. Tämä kolahti minuun ja miten totta se onkaan. Paljon kosketamme nykyään kosketusnäyttöä, tietokonetta tai jotain muuta tekniikkaa tai jotain epäaitoa. Kaipuumme luontoa kohtaan voi ilmetä niin, että haemme tietoa tai valokuvia luonnosta, eläimistä ja siellä harrastamisesta, mutta välissä saattaa monesti olla se netti. Ero on valtaisa, kun oikeasti istut luonnossa ja kosket sammalta tai puun oksaa. Mitä aitoa sinä olet viimeksi koskettanut?

 

Jenni

jenni@happyfinn.com