fbpx

Suomalainen rakkauskirje perunalle

Me Happy Finn -naiset pohdimme jossain kohdin, että haluaisimme tehdä blogikirjoituksen suomalaisesta ruokakulttuurista. Ja meillä sattui olemaan yksi ystävä, ketä kysyä kirjoittamaan meille toivotun tarinan. Ja mikä olisi täydellisempi tapa lähestyä suomalaista ruokaa kuin peruna. Varmasti kaikilla suomalaisilla on omat mieltymyksensä perunaa kohtaan ja siihen, miten toivoo sen valmistettavan. Ystävämme suhtautuu intohimoisesti perunaan ja hän kirjoitti oman tarinansa.

”Rakkauskirjeeni perunalle,

Peruna on edullista perusruokaa, johon meillä suomalaisilla on erityisen herkkä ja läheinen suhde. Perunan äärelle kannattaakin pysähtyä rauhassa maistelemaan, sillä siitä löytyy herkullista tuoksua, makua ja lämpöä. Keskustelen usein tuttavieni kanssa perunaruuista ja kyselen missä muodossa he perunansa mieluiten syövät. Rakastan lohkoperunoita valkosipulimajoneesilla ja haaveilen uunissa valmistetuista sinihomejuustoperunoista. Höyryävät keitetyt perunat ja kastike tuovat mieleen lapsuuden.

Pehmeän tiivis perunamuusi on kestosuosikkini. Kaikilla tuntuu olevan mielipide siitä, millaista perunamuusin tulee olla. Yksi kiivaimmista Facebook -seinälläni käydyistä keskusteluista koskikin tapaa valmistaa muusi. Joku oli sitä mieltä, että muusiin kuuluu vain voita ja perunaa, toinen lisäisi siihen maitoa ja kolmas kermaa. Ei ole myöskään tavatonta ripotella muusiin sipulia tai persiljaa, tai maustaa sitä valkopippurilla. Itse syön muusini mieluiten vain suolalla maustettuna, sillä en halua peittää perunan ihanan lempeää makua.

Peruna kulkee mukana ruokapöydässämme ympäri vuoden. Kesällä juhannuksen alla odotamme uuden sadon perunoita, joita syömme kevätsipulin ja sillin kanssa. Syksyn kynnyksellä keskustelemme siitä, onko joku jo tehnyt onnistuneesti perunamuusia. Talvella pakkasen paukkuessa ulkona syömme erilaisia lämmittäviä kiusauksia. Monissa perheissä joulupöytään kuuluu imelletty perunalaatikko.

Minulla on tapana tutkia kaupassa perunatarjontaa huolella. Ei tulisi mieleenikään napata valmista perunapussia, vaan valitsen mieluiten jokaisen perunan erikseen. Mietin, haluanko tällä kertaa pyöreää Colombaa vai kellertävää ja soikeaa Annabelleä. Olen huomannut, että perheenjäsenet ovat kaupan perunalaareilla helposti erimielisiä siitä, millaista perunaa kotiin ostetaan. Yhtä mieltä ollaan siitä, että peruna ei saa olla liian pientä, huonoa tai kallista, mutta lajikkeista meillä kaikilla tuntuu olevan selkeät omat suosikit. Seuraan aina mielenkiinnolla millä perusteilla ihmiset valintansa tekevät.

Peruna on minulle herkkua, jota voin syödä sellaisenaan. Höyrytetty Puikula ei kaipaa seurakseen kuin nokareen voita ja ripauksen suolaa. Peruna on parhaimmillaan maukasta, kuohkeaa ja lohduttavaa ruokaa. Toiselle maistuu kiinteämpi peruna, kun taas toinen rakastaa jauhoista. Minun suosikkini on haarukan alla hajoava jauhoinen lajike, joka imee voita ja kastiketta. Keittoonkaan en kiinteintä lajiketta valitsisi. Peruna on helposti lautasella sivuroolissa. Sen ei tarvitsisi olla, sillä eri lajikkeiden ja kasvuolosuhteiden ansioista peruna on jännittävä, herkullinen ja mieltä hellivä osa annosta, ellei jopa lautasen tähti.

Rakkaudella,

yksi onnellinen suomalainen, Silja”